Voinko ottaa akut lentokoneeseen?

Litiumakut kannettavissa elektronisissa laitteissa saavat matkustaa matkustamossa, ja vara-akut ja varavirtalähteet on kuljetettava matkustamossa, ei ruumassa. Ratkaiseva ehto on akkuun painettu wattituntiarvo, ja raja-arvo vaihtelee lentoyhtiön ja järjestelmän mukaan. Akku, jossa ei ole näkyvää merkintää, voidaan evätä.

Mikä on 100 ml:n sääntö lennoilla?

Vakiomallin mukaan jokaisessa astiassa saa olla enintään 100 ml (3,4 oz), ja kaikkien astioiden on mahduttava yhteen läpinäkyvään uudelleensuljettavaan pussiin. Sääntö on astiarajoitus, ei tilavuusraja, joten puoliksi täytetty 200 ml:n pullo ei ole sallittu. Jotkin lentokentät, joilla on CT-skannerit, ovat poistaneet rajan, joten sääntö vaihtelee nyt lentokentittäin.

Mitä lentokoneeseen ei saa ottaa?

Räjähteet, syttyvät aineet, hapettimet, myrkylliset aineet ja radioaktiivinen materiaali on kielletty sekä matkustamossa että ruumassa vaarallisten aineiden järjestelmän mukaan. Jotkin esineet sallitaan vain matkustamossa tai vain lentoyhtiön hyväksynnällä. Lentoyhtiön matkustusehdot voivat olla tiukemmat kuin viranomaisen vähimmäisvaatimukset, ja tiukempaa sääntöä sovelletaan.

Onko lennoilla jauhesääntöjä?

Jotkin viranomaiset soveltavat erillisiä jauheseulontasääntöjä. Yhdysvalloissa TSA voi vaatia, että yli 12 unssin (350 ml) jauheet poistetaan erillistä seulontaa varten, ja Australiassa sovelletaan 350 ml:n tai 350 g:n rajaa epäorgaanisille jauheille. Sääntö ei ole yleispätevä, ja lentokentän turvasivu sisältää ajantasaisen tilanteen.

Sovelletaanko TSA:n nestesääntöjä kaikilla lentokentillä?

Ei. TSA:n 3-1-1-sääntöä sovelletaan Yhdysvaltain tarkastuspisteillä, kun taas muut maat soveltavat omia järjestelmiään eri säädösten nojalla, kuten asetus (EU) 2015/1998. Jotkin lentokentät, joilla on CT-skannerit, ovat poistaneet 100 ml:n astiarajoituksen. Sovellettava sääntö on se, joka on tarkastuspisteellä, josta kuljetaan.

Nestesäännöt lennolla: 100 ml, akut, jauheet

Nestesäännöt lennolla asettaa lentokentän turvallisuusviranomainen, ei lentoyhtiö, joka myy lipun. Tämä yksi seikka selittää suurimman osan tarjottimen ääressä syntyvästä hämmennuksestä: kaksi matkustajaa saman lentoyhtiön lennolla samana päivänä voivat kohdata erilaiset säännöt, koska heidän lentokentillään on erilaiset skannerit. Lentoyhtiön matkustusehdot säätelevät laukkua; turvallisuusjärjestelmä säätelee sitä, mitä siihen laitetaan.

Mistä sääntö on kirjoitettu

Euroopan unionissa 100 ml:n astiarajoitus tulee komission täytäntöönpanoasetuksesta (EU) 2015/1998, jossa vahvistetaan yksityiskohtaiset toimenpiteet siviili-ilmailun turvaamisen yhteisistä perusvaatimuksista. Yhdistynyt kuningaskunta soveltaa vastaavia vaatimuksia liikenneministeriön turvallisuusmääräysten kautta. Yhdysvalloissa Transportation Security Administration asettaa nestesäännön 49 CFR Part 1540:n nojalla ja julkaisee sen 3-1-1-sääntönä: astiat, joiden tilavuus on enintään 3,4 unssia (100 ml), yhdessä neljännesgallonan (noin 1 litra) pussissa, yksi pussi matkustajaa kohden.

Luku on astiarajoitus, ei tilavuusraja. 200 ml:n pullo, joka on täytetty puoliksi, on edelleen 200 ml:n astia, eikä sitä sallita säännön mukaan. Tämä on se osa, jonka useimmat matkustajat ymmärtävät väärin, ja juuri tämä ratkaisee, jääkö pullo tarjottimelle.

100 ml:n sääntö ja yksi läpinäkyvä pussi

Vakiomallin mukaan jokaisessa astiassa saa olla enintään 100 ml (3,4 oz). Kaikkien astioiden on mahduttava yhteen läpinäkyvään, uudelleensuljettavaan muovipussiin. Pussin mittoja ei ole määrätty asetuksessa; lentokentät ja lentoyhtiöt julkaisevat omat ohjeensa, ja luvut vaihtelevat. Pussi esitetään erikseen turvatarkastuksessa, ei pakattuna käsimatkatavaraan.

Lääkinnällisesti välttämättömät nesteet ja vauvanruoka katsotaan useimmissa järjestelmissä poikkeuksiksi, mutta poikkeus ei ole automaattinen. Se edellyttää yleensä ilmoittamista tarkastuspisteellä ja voi edellyttää asiakirjoja. Ehdot vaihtelevat viranomaisittain ja lentokentittäin, joten sovellettava luku on se, jonka käytettävä lentokenttä on julkaissut ja joka on tarkistettu matkustuspäivänä.

Lentokentät, jotka eivät enää sovella 100 ml:n sääntöä

Jotkin lentokentät ovat asentaneet tietokonetomografia (CT) -skannereita, jotka tuottavat kolmiulotteisen kuvan pussin sisällöstä. Kun viranomainen on hyväksynyt laitteet, 100 ml:n astiarajoitus ja yhden pussin vaatimus voidaan poistaa. Näillä lentokentillä matkustajat voivat jättää nesteet käsimatkatavaraan, eikä astian koko ole enää ratkaiseva tekijä.

Tässä sääntö eroaa nykyään lentokentittäin, ei lentoyhtiöittäin. Matkustaja, joka lähtee lentokentältä, jolla on CT-skannerit, voi kuljettaa suurempaa astiaa; matkustaja, joka vaihtaa lentokentällä, jolla niitä ei ole, kohtaa 100 ml:n rajan jatkoturvatarkastuksessa. Sovellettava järjestelmä on se, joka on tarkastuspisteellä, josta kuljetaan, ei se, joka on lähtöpaikalla.

Koska skannerien käyttöönotto on epätasaista ja hyväksynnät muuttuvat, tälle sivulle ei kuulu minkään tietyn lentokentän lukua. Lentokentän oma turvasivu sisältää ajantasaisen tilanteen, ja se on tarkistettava ennen matkaa.

Akut: mitä saa viedä matkustamoon ja mitä ei

Litiumakut ovat Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) teknisten ohjeiden alaisia ja Yhdysvalloissa 49 CFR Part 175:n alaisia. Niitä käsitellään vaarallisina aineina, koska litiumkenno voi joutua lämpökarkulkuun, ja tulipalo rahtitilassa on vaikeammin saavutettavissa kuin matkustamossa.

Kohde	Missä saa kuljettaa	Ehto, joka muuttaa vastausta	Säädös
Litiumioniakut kannettavissa elektronisissa laitteissa	Käsimatkatavara	Akun wattituntiarvo; jotkin lentoyhtiöt vaativat hyväksynnän tietyn rajan yläpuolella	ICAO:n tekniset ohjeet; 49 CFR Part 175
Vara-litiumioniakut ja varavirtalähteet	Vain käsimatkatavara	Wattituntiarvo; napojen suojaus ja yksittäissuojaus vaaditaan	ICAO:n tekniset ohjeet
Litiummetalliakut	Vain käsimatkatavara	Litiumpitoisuus grammoina	ICAO:n tekniset ohjeet
Sähkösavukkeet ja höyrystimet	Vain käsimatkatavara	Lataaminen kielletty matkustamossa	ICAO:n tekniset ohjeet
Ei-läikkyvät märkäakut	Voidaan sallia kirjatussa matkatavarassa	Lentoyhtiön hyväksyntä ja napojen suojaus	ICAO:n tekniset ohjeet

Wattituntiluku on ratkaiseva. Se on painettu akkuun tai laitteeseen, ja se lasketaan jännitteestä ja ampeerituntiluvusta. Jos merkintää ei ole, akku voidaan evätä. Rajat vaihtelevat järjestelmän ja lentoyhtiön mukaan, ja luvut kuuluvat lentoyhtiökohtaisille sivuille, joilla kukin on päivätty.

Varavirtalähteet: useimmin takavarikoitu esine

Varavirtalähde on vara-litiumioniakku, ja sitä kohdellaan sellaisena. Sen on kuljettava matkustamossa, se on suojattava oikosululta, eikä sitä saa laittaa kirjattuun matkatavaraan. Syy ei ole byrokraattinen: varavirtalähde ruumassa on ulottumattomissa, jos se pettää, eikä ruumassa ole litiumtulipaloon suunniteltua sammutusjärjestelmää.

Yleisin takavarikointi ei ole kielletty esine. Se on sallittu esine väärässä paikassa: varavirtalähde pakattuna kirjattuun matkatavaraan, koska matkustaja ei tiennyt sen olevan akku. Toiseksi yleisin on varavirtalähde, jossa ei ole näkyvää wattituntimerkintää, jota turvatarkastus ei voi vahvistaa.

Jauheet: sääntö, joka ei ole nestesääntö

Jauhesäännöt lennolla ovat erillisiä nestesäännöistä, ja jotkin viranomaiset soveltavat niitä, toiset eivät. Yhdysvalloissa TSA voi vaatia, että yli 12 unssin (350 ml) jauheet poistetaan laukusta erillistä seulontaa varten. Australiassa raja on 350 ml tai 350 g epäorgaanisille jauheille. Euroopan unioni on ajoittain soveltanut rajoituksia tietyille jauheille.

Ehto, joka muuttaa vastausta, on viranomainen ja päivämäärä. Jauhe, joka on vapautettu yhdellä lentokentällä, voidaan seuloa erikseen toisella. Luku ei ole yleispätevä, ja lentokentän turvasivu on se, joka sen sisältää.

Mikä ei voi lentää lainkaan

Luettelo siitä, mikä ei voi lentää, asetetaan samassa vaarallisten aineiden järjestelmässä, ja se sisältää esineitä, jotka on kielletty kokonaan sekä matkustamossa että ruumassa: räjähteet, syttyvät aineet, hapettimet, myrkylliset aineet ja radioaktiivinen materiaali. Jotkin esineet sallitaan vain lentoyhtiön hyväksynnällä, ja jotkin vain matkustamossa tai vain ruumassa.

Lentoyhtiön matkustusehdot voivat olla tiukemmat kuin viranomaisen vähimmäisvaatimukset. Lentoyhtiö voi evätä esineen, jonka viranomainen sallii, ja se voi evätä sen ilman korvausta, koska kieltäytyminen on turvallisuuspäätös, ei sopimusrikkomus. Sovellettava sääntö on kahdesta tiukempi.

Laskettu esimerkki: onko tämä varavirtalähde sallittu?

Wattituntiarvoa ei ole aina painettu. Se voidaan laskea jännitteestä ja ampeerituntiluvusta, jotka ovat merkinnässä.

Vaihe 1: Lue merkintä. Esimerkki: 3,7 V, 20 000 mAh.
Vaihe 2: Muunna mAh Ah:ksi. 20 000 mAh / 1 000 = 20 Ah.
Vaihe 3: Kerro jännite ampeeritunneilla. 3,7 V x 20 Ah = 74 Wh.
Vaihe 4: Vertaa raja-arvoon. 74 Wh on alle 100 Wh, joten se on sallittu matkustamossa vakiomallin mukaan.
Vaihe 5: Tarkista lentoyhtiön sääntö. Jotkin lentoyhtiöt vaativat hyväksynnän yli 100 Wh:n akuille; jotkin sallivat jopa 160 Wh hyväksynnällä; sitä suurempien kuljetus on yleensä kielletty.
Vaihe 6: Tarkista merkintä. Jos wattituntiarvoa ei ole merkitty akkuun, turvatarkastus voi evätä sen lasketusta luvusta riippumatta.

Sama laskelma pätee kannettavan tietokoneen akkuun, kameran akkuun ja varavirtalähteeseen. Ratkaiseva luku on wattituntiarvo, ja ehto, joka muuttaa vastausta, on lentoyhtiön ja viranomaisen matkustuspäivänä julkaisema raja-arvo.

Mitä ihmiset ymmärtävät väärin ja miksi

Ensimmäinen virhe on pitää 100 ml:n sääntöä tilavuusrajana. Sääntö on astiarajoitus, ja puoliksi tyhjä 200 ml:n pullo on edelleen 200 ml:n astia. Virhe on luonnollinen, koska sääntö kuvataan yleensä rajana sille, kuinka paljon nestettä saa kuljettaa, ja astia on mitattava yksikkö.

Toinen virhe on olettaa, että sääntö on sama kaikilla lentokentillä. Ei ole, koska sääntö riippuu tarkastuspisteen skannerista, ja skannerien käyttöönotto on epätasaista. Matkustaja, joka on kuljettanut suuren pullon yhden lentokentän läpi, voi saada sen evätyksi toisella, ja kieltäytyminen on oikea molemmissa tapauksissa.

Kolmas virhe on pakata varavirtalähde kirjattuun matkatavaraan. Esine on sallittu, mutta paikka ei. Virhe on luonnollinen, koska varavirtalähde näyttää miltä tahansa lisävarusteelta, ja akkusääntö selitetään yleensä sen mukaan, mikä on kiellettyä, ei sen mukaan, missä sallittu esine saa matkustaa.

Neljäs virhe on olettaa, että lentoyhtiö asettaa säännön. Lentoyhtiö valvoo viranomaisen sääntöä ja voi lisätä omansa, mutta se ei aseta turvallisuusjärjestelmää. Kun matkustaja kysyy porttivirkailijalta, miksi sääntö on erilainen kuin viime lennolla, rehellinen vastaus on, että viime lento lähti eri lentokentältä.

Missä luvut ovat

Tälle sivulle ei kuulu minkään tietyn lentoyhtiön maksua, sallittua määrää tai mittaa, koska jokaisella luvulla on päivämäärä ja järjestelmä. Lentoyhtiökohtaisilla sivuilla ovat tarkistetut luvut: käsimatkatavaran mitat, kirjatun matkatavaran sallittu määrä, lentoyhtiön soveltamat akkujen raja-arvot ja päivämäärä, jolloin kukin on vahvistettu. Lentokentän turvasivu sisältää kyseisen tarkastuspisteen neste- ja jauhetilanteen. Viranomaisen sivu sisältää säädöksen: asetus (EU) 2015/1998, TSA:n 3-1-1-sääntö, ICAO:n tekniset ohjeet, 49 CFR Part 175.

Ratkaiseva sääntö on se, joka on tarkastuspisteellä, josta kuljetaan, ja sen asettaa lentokentän viranomainen, ei lentoyhtiö.

Nestesäännöt lennolla: mikä ratkaisee portilla